Fifi valmistuu..

.. vuonna 2016

Eli tässä ote rauhallisesta ja rentouttavasta neulontahetkestäni;

2o, langankierto, "Pyry älä revi tapettia!", 1o, "Kalle ei saa töniä Pyryä", *mallikuvion lukemista paperista*, 1o, *3x Muumipeikko ja värit kirjan lukua*, "Pyry ei saa heittää Kallea kirjalla", *pipin puhallusta*, 1o (huutoa; pallo lensi arkun ja ikkunan väliin), 1o, *Pyry heittää minua pikkuautolla ("anna, anna, anna"), *pallo pois arkun ja ikkunan välistä*, muutamia silmukoita, *lankakerän kaivelu Pyryn takapuolen alta*, *mallikuvio paperin kaivelu Mimmin suusta*, *paperin suoristelua ja kuvion lukua*, *ärräpäitä ja silmukoiden purkua*, *muutamia silmukoita*, * Mahtavat koneet kirjan lukua x4*, *mallikuvion tavaamista*, *muutamia silmukoita*, *Pyryn ja Kallen toisistaan irrottaminen*, *sylittelyä ja pusuttelua Kallen ja Pyryn kanssa + poikien pitäminen sylissä yhdessä, mutta riittävän kaukana toisistaan*, *luovutus; kahvin keittoon*

Olen siis neulomassa elämäni ensimmäistä pitsineulehuivia, Fifiä. Kehuin jo eilen Satulle kuinka ihanan ja yllättävän helppoa pitsineulehuivin tekeminen on.. Silmukat tuntuu kyllä helpolta ja mallikuvion lukeminenkin, mutta ehkä voisin nimittää kyseistä touhua helpoksi sitten, kun en sekoa joka keskeytyksen jälkeen. No, olen saanut huivin jo ihan hyvälle alulle (vaikka ylläolevasta ei uskoisi), tuli sitten neulottua yöllä puoli kahteen asti, mikä ihana rauha ja hiljaisuus! Väsyneenä tosin meinaa keskittyminen herpaantua, plus kun koittaa töllöttää telkkaria samalla.

Annan huivin (jahka se joskus valmistuu) äidilleni kiitokseksi saumurin lainaamisesta. (JEEE! Saan saumurin lauantaina.) Lankana huivissa on keskiviikkona kirpparilta löytämäni ikivanha (kammotus) lanka (akryyli 85% mohair 15%). Väri on ruskea, ei ihan _huippu_ ruskea, sais olla vähän syvempi/tummempi sävy, mutta ekaksi huiviksi ihan passelia lankaa. Jouluksi olis tarkotus sit väkertää kid mohairista Fifi III tai muu kaunokainen äitykälle.

Ajattelin paljastaa kaikki kauheudet itsestäni, no en nyt sentään :D, mutta paljastan kaikki keskeneräiset väkerrykseni tänne julkisesti. Jospa se antaisi hillittömän häpeäntunteen kera potkua ja saisin keskeneräiset joskus valmistumaankin. Eli viikonlopun aikana ois tarkotus kuvien kera tämmöinen toteuttaa.

Lisäksi ajatelin inventoida lankavarastot (Novitaa, Novitaa, Novitaa, lähinnä seiskaveikkaa) ja EHKÄ tehdä jonkinmoisen langanostolakonkin toistaiseksi.

Miten ihmeessä muut lapselliset ihmiset saavat aikaan vaikka ja mitä ihanuuksia hetkessä? Ehkä he osaavat keskittyä olennaiseen (eivät poukkoile päättömänä työstä toiseen) ja varmaankin he ovat osanneet kasvattaa jälkikasvustaan mallikelpoisia kansalaisia ;)


Yllä vanha (kesä 2006) kuva neulontaharrastustani häiriköivästä kauhukaksikosta, jottei olisi taas ihan kuvaton postaus.. On ne nii söpöjäki, äidin kullat :)

Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Painonvartijoissa on tullut käytyä nyt parisen viikkoa, eiliseen mennessä pudotus -3,7 kg, JEEEEEE!! Hyvä minä! No, jatkossa täytyy koittaa vartioida yksikseen, kun aloitan opiskelut ensi maanantaina! Kouluun on matkaa yhteen suuntaan lähes 100 km, joten toinen moinen samalle päivälle ei jostain syystä kauheasti innosta.

Lapset menevät siis takaisin hoitoon, perhepäivähoitajalle Pyry ja Kalle ja iltikseen TOIVON MUKAAN Viltsu ja Erika. Iltiksen paikat tuntuu olevan täynnä.. Mutta miten ihmeessä tuommoiset pikkunatiaiset pärjäisi 12-17 keskenään :O

Olen kuitenkin aivan täpinöissäni tuosta koulusta. Tosin jännttää kamalasti, että saanko luokkatovereita koskaan kiinni, kun ovat ehtineet jo kuukauden puurtaa. No, opettajat meinas, että onnistuu, joten kai se sitten on niin ;)

Minusta tulee (huom. varma suhtautuminen) artesaani, vaatetusalan sellainen. Pidemmän aikaa olen ajatuksesta haaveillut ja sitä kehitellyt. Pitkään mietin myös sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin jos siltä tuntuu ;) Jotenkin kuitenkin tuntuu, että puoti ja sen kehittäminen on se mun juttu. Ja haaveissa olis kuitenkin pystyä enimmäksen työskentelemään kotoa käsin. Eli paaaaljon on suunnitelmia ja haaveita, ja niin pitää ollakin.

Rankkaa tulee olemaan, aamuisin pitää olla jo 6.30 menossa. Onneksi kaikkina päivinä koulu ei kestä neljään asti, ainakaan vielä. Niinä päivinä kun kestää, olen vasta 17.30 kotona, toki jos keli on huono kestää pitempään. Pitää koittaa viikonloppuisin tehdä mahdollisimman paljon; ruokia valmiiksi pakkaseen, vaatteet valmiiksi, leipoa leivät jne. Paitsi onhan meillä ihana uusi leipäkone, joka niin näppärästi tekee leivän yöllä aamuksi valmiiksi :) Ihana vekotin totta tosiaan, mutta meillä yksi koneen leipä katoaa kerralla suihin.

Jahas kriisiä pukkaa lapsilla, pitää kiitää.

The listmaker

Kauniisti sanottuna olen hiukkasen boheemi ihminen; lue: olen laiska, saamaton ja erittäin lyhytpinnainen ;) Minulla on koko ajan 107 eri asiaa kesken ja tekeillä, plus sama määrä jo uutta suunnitteilla. Ainoat asiat, jotka saan valmiiksi on listat, suunnitelmat. Olen aivan himo listojen ja suunnitelmien laatija. Teen melkein asiasta kuin asiasta yksityiskohtaisia ja PITKIÄ listoja. Rakastan sitä suunnitteluvaihetta; kahvia lempimukistani, kynä (lempikynä tietenkin), paaaljon paperia, läjä kirjoja ja lehtiä ja loputtomia haaveita ja unelmia.

Mihin ne listat sitten joutuvat? Ei aavistustakaan :O En tajua, että kun näen niin paljon vaivaa suunnitelmien tekoon, miksen voi niitä sitten noudattaa.. On budjettisuunnitelmaa, ruokalistaa, sisustussuunnitelmia, remonttisuunnitelmia, laihdutuskäsikirjaa, erinäisiä käsityösuunnitelmia (ompelu, virkkaus, neulonta, entisöinti, puutyöt, askartelu... Parhaimmillaan kaikki omina suunnitelminaan!), siivoussuunnitelmia (!) jne. Lista on loputon.

Voisin oikeasti tehdä työkseni ihmisille suunnitelmia :) Ainoa asia, josta olen laatinut loputtomia listoja ja jonka olen oikeasti saanut jo toteutettuakin on Pitsipuoti. No, toki on olemassa lukuisia VIELÄ toteutumattomia listoja koskien Pitsipuotia, mutta kuitenkin täytyy olla jotensakin tyytyväinen.

Hmm, voisinkin laatia suunnitelman kuinka hyödynnän laatimani suunnitelmat käytännössä :D

Peruskoulussa oli ihanaa, kun "luovissa aineissa" sai aina jotain aikaiseksikin. Piti aina tehdä sitä tiettyä yhtä juttua kerrallaan. Käsityöt valmistuivat; lapasilla oli yleensä aina pari. Nyt olen tehnyt Pyrylle YHDEN villasukan ja Erikalle YHDEN polvisukan. No, sain kuitenkin kaksi pipoakin ihan valmiiksi asti! Pari virkattua peittoa on kesken, komiohuivi on kesken, ompeluksissa ei taida olla kuin Erikan paita kesken. Tietenkään metrin korkuisia kangaspinoja tai valtavia säkillisiä lankoja ei lasketa keskeneräisiin ;) Puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että odottelen saumuria äidiltäni.

Olen siis päättänyt ruveta ihan tosissani ompelemaan ja neulomaan. Lainasin kirjastosta läjän erinäisiä aiheisiin liittyviä opuksia. Joudunhan opettelemaan suurimman osan melkein alusta asti, mutta hauskaa tämä vain on, suurimman osan aikaa. Aloitan aika yksinkertaisista jutuista, että innostus ei lopahda heti alkuunsa epäonnistumisiin ja toisekseen haluan saada jotain aikaiseksikin. Erikalle olen jo jotain saanut valmiiksikin, miksi tyttöjen vaateita on niin paljon mukavampi tehdä? Paljon myös fiksailen vanhoista jutuista jotain uutta, hauskaa ja säästää rahaa (siis siirtää sen rahan johonkin toiseen tuhlauskohteeseen).

Tämä postaus oli taas tällainen kuvaton. Pitää koittaa myöhemmin laitella taas kuvatuksia ja linkkejäkin voisi lisätä. Ja ja ja..

Vauvauutisia!

Meillä on vauva! Mimmi on syntynyt 21.6. Mimmin emo on labbis-collie ja isä ilmeisesti laika. Mimmi on kotiutunut loistavasti. Lapset ovat antaneet sille lempinimeksi moottorisaha :D Ja täytyy myöntää, että nimi on aika osuva.

Kesän ajaksi muutin Pitsipuodin tuohon kylälle, entisen kukkakaupan tiloihin. Oli ihanaa vaihtelua olla puodin asioissa rauhassa päivät, ilman pienimpiä mukuloita. Isommat olikin sitten melkein koko kesän puotipuksuina. Nettiä en sinne muutaman kuukauden vuoksi laittanut, joten nettikaupan päivittely oli aika hiljaista.

Mutta nyt olen taas kotosalla ja voin keskittyä paremmin nettikauppaan yms. Pää pursuilee toinen toistaan hienompia ideoita, joista enemmän sitten tuonnempana.

Nyt vihdoin ja viimein kuvia, kuvia ja kuvia; omaksi iloksi lähinnä.

Aluksi muutamia uusimpia löytöjäni;

Ihania kuusenkynttilänpidikkeitä löytyi viisi, lisäksi muutamia niitä nipsupidikkeitä. Olen ihan hulluna noihin vanhoihin joulukoristeisiin.

No, joo, olen myös ihan hulluna näihin vanhoihin peltisiin pikkuleipälaatikoihinkin..

Tämä ihana mitta (?) koristaa nyt olhuoneemme seinää. Värit ja patina aivan loistavat!

Rakastan vanhoja karttoja! Tässä kartassa kerrotaan, että missä maissa myytiin erästä tiettyä jauhomerkkiä.

Okei muutama kuva jo :) Melkoista räpistelyä tämä vielä, mutta jospa sitä tässä harjaantuisi.

Syntymäpäivä

Tänään täytän 29 vuotta. Hui! Vielä ei ole kolmenkympin kriisi nostanut päätään, ainakaan kovin pahasti. Paljon on mahtunut noihin vuosiin, ja paljon on toivottavasti vielä edessä. Muutamien viime vuosien aikana olen jo hivenen aikuistunutkin ;) No, jos verrataan minua vaikkapa 23-vuotiaana ja tänäpäivänä, on ero mielestäni aikas merkittävä.

Parasta on ollut omien vikojen ja puutteiden hyväksyminen, ja myös vahvuuksien tunnistaminen. En ole lähelläkään "täydellistä" (mitä sekin sitten on..?), mutta pystyn hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, olen armollisempi itselleni. Ja varmaankin olen armollisempi myös muille :) En enää valita niin herkästi "surkeaa elämääni" kuin ennen. Olen tyytyväinen elämääni. Totta kai on asioita, jotka voisivat olla paremmin, mutta en jää surkuttelemaan, vaan koitan toteuttaa haaveeni ja unelmani ja ponnistella eteenpäin. Muistaakseni noin vuosi sitten ajattelin, että olen onnellisempi kuin koskaan. Tuo tunne on edelleen voimissaan. Vaikka tähän kuluneeseen vuoteen on mahtunut yhtä jos toista ikävääkin, niin on niitä ilonaiheitakin riittänyt.

No, kolmen päivän vapaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan! Yllätys, yllätys ;) Podin käsikipua ensimmäiset kaksi päivää, ja kolmantena meninkin töihin, kun työkaveri oli sairastunut. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", ei siis päde minun tapauksessani.

Nyt sataa lunta, pyryttää ihan kunnolla. Puissa on kuitenkin lehdet jo hiirenkorvalla ja sinivuokot kukkii pihalla. Ehkäpä se kesä on kuitenkin tuolta jostain jo tulossa.

"Ollaksesi suuri ole kokonainen:
älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen
koska se loistaa korkealta."

(Fernando Pessoa, suom. Pentti Saaritsa)

Uotinen lausui kyseisen runon Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Runo jäi mieleeni, todella kaunis ja sopisi elämänohjeeksi ihan jokaiselle. En tänä vuonna tuota ohjelmaa seurannutkaan, sattumoisin tuon jakson kuitenkin katsoin :)

Kuvia ei siis vieläkään tulossa :/ Huominen ja ylihuominen taas vapaata, joten EHKÄPÄ sitten ;)

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Vimmat

Olen kolme päivää leiponut; tiistaina perunarieskaa, keskiviikkona munkkeja ja tänään donitseja. Eli turha toivo, että karistelisin kiloja näin kesän kynnyksellä, vaikka totisesti syytä olisi!

Perunrieskasta tulee hyvää jopa sähköuunissa. Koitin tehdä myös perinteistä "tornionjokilaaksolaista" rieskaa, mutta se ei oikein onnistunut; muistutti lähinnä näkkileipää koostumukseltaan. Valitettavasti ihanasta talostamme on kaikki tulisijat poistettu joskus 60-luvulla, joten leivinuunia meillä ei ole.

Anteeksi, nyt kyllä huijaan! Onhan meillä tulisija, nimittäin suihkussa on takka :D Erittäin käytännöllisessä paikassa, etenkin jos pyykkikriisi on valtautunut pyyhesektorille pesupäivänä (ei olisi muuten mitenkään kummallista tässä taloudessa!)

Metsästin tiistaina reikäkauhaa, täältä kotokylästä sekä naapuripitäjästä, turhin toivein. No, aivan hyvin tulin toimeen ilman sitäkin, tosin tänään poltin yhden (huom. vain yhden!) sormen öljyssä, voi sitä tuskaa. Jäin harmittelemaan lihanuijan perään (ei, en omista sitäkään), jonka bongasin naapuripitäjästä. Jäi ostamatta kun oli niin moderni ulkonäöltään. Santeri, kolmasluokkalaisemme, aikoi kyllä puukäsitöissä sellaisen minulle värkätä, mutta ei taida tähän vimmaan ehtiä ;) Vaikkakaan lihan nuijiminen ei tietenkään kauheasti liity leipomiseen, mutta tämän hetkinen vimma ulottuu kyllä kaikenlaiseen keittiöpuuhasteluun. Lukuunottamatta tietenkin keittiön siivousta ;) Mutta onnekseni rakas puolisoni sitä vastoin hoitaa kiitettävästi sitten sen puolen.

Pitsipuodin valikoimiin pitäisi siis saada lisättyä ihan peruskeittiövälineistöä. No, kun saisi alkuun lisättyä verkkoon kaikki tuotteet, jotka ovat laittamatta; asemankello ja paljon vanhaa tavaraa. "Kakkostyöni" on pitänyt viime aikoina aika kiireisenä ja voimat vähissä. Mutta kunhan tähän rutiiniin sopeutuu, riittää toivottavasti virtaa ja puhtia paljon muuhunkin. Ja parin päivän päästä on pidempi vapaa, joten voin keskittyä enemmälti taas "ykköstyöhöni", eli Pitsipuotiin.

Minulle siis iskee aina näitä "vimmoja". Eli suomeksi sanottuna teen jotain erittäin liioitellusti. Esim. nyt vaikka tämä leipominen; monta päivää putkeen tulee leivottua ihan hillittömiä määriä kaikkea vähemmän tarpeellista. Ville-Veikon 7-vuotissynttäreille innostuin käyttämään elintarvikevärejä, lähes kaikki tarjottavat oli värjätty vihreäksi, siniseksi, punaiseksi, violetiksi ja keltaiseksi. No oli ne kyllä hienojakin :) Ja mukulat tykkäsi, sehän se pääasia olikin. Viimeisimmällä äitiyslomalla shoppailin huutonetistä järkyttävät määrät kankaita, joilla en ole sitten tehnyt juuri mitään. No, laatukankaita ja kauniitakin vielä, joten inspiraatioita ja uusia vimmoja odotellessa :) Tai ideoita kyllä on pää pullollaan, vimma vain puuttuu.

Siivousvimma iskee surullisen harvoin. Kevät on varmaa aikaa sille vimmalle, nyt vain pukkasi tuo uusi työ juuri kun kevätsiivousvimma oli pahimmillaan, tai pikemminkin parhaimmillaan. Kaikki energia menee töissä huhkimiseen, joten kotikulta on taas tuttuun tapaan retuperällä. Olen nyt uhonnut, että jahka pitkä vapaa koittaa, tehdään meillä suursiivous. Plus sata ja yksi muuta hommaa ;) Ilpo jo pyöritteli päätään huimille suunnitelmilleni, ei kuulemma pitkä vapaani olekaan ihan NIIIN pitkä. Ok, se on kolme päivää :D Mutta siinä ajassahan ehtii vaikka ja mitä!

Olen oikeasti tyytyväinen, jos vapaalla pääsen paneutumaan puodin asioihin 110%, plus viettämään aikaa perheen kanssa.

Nyt alkaa silmät harittamaan jo pahasti, aamulla olen noussut jo 5.30 ja nyt ollaan jo yli puolenyön. Täytynee kaivautua vällyjen väliin.

Niillä kuuluisilla hurrrrjan pitkillä vapailla voisi muuten koittaa laittaa kuviakin blogiin, tai ainakin harjoitella sitä kuvien laittoa :)

Oi oi, niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa!

Tästä se lähtee

Olen jo pitkään ajatellut aloittaa bloggailun, en ole vain aikaisemmin saanut aikaiseksi. Olen pikkutytöstä saakka kirjoittanut päiväkirjaa, iän karttuessa kirjoittelu on kuitenkin jäänyt koko ajan vähemmälle. Koneella tulee vietettyä työnkin puolesta jo niin paljon aikaa, että ehkäpä ajatusten kirjaaminen blogiin onnistuu hivenen sutjakammin kuin vihkoseen. Blogiin saan myös kätevästi lisättyä ihania kuvia ja tunnelmia, vihkoon se ei taas ole niin yksinkertaista :)

Onni löytyy arjesta

Niin totta! Muistan, kun joskus tuntui, ettei mikään tunnu oikein miltään, koko ajan kalvoi sisällä tunne, että jotain pitää olla enemmän, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea. Missään ei tuntunut riittävän hyvältä olla, tuli muutettua asunnosta toiseen, paikkakunnalta toiselle. Mutta onneksi jotain tapahtui, ehkä kasvoin aikuiseksi, tai hieman aikuisemmaksi ;) Tuo karmea tunne katosi! Ehkä se katosi miehen myötä, tämän ihanan sekalaisen perheeni myötä. Tai ehkä se oli tämä talo, unelmieni täyttymys, OMA KOTI. Tänne juurrutin juureni.

Eihän elämä vieläkään ole silkkiä vain, mutta kuitenkin se onni löytyy jokapäiväisestä arjesta, tuikitavallisista asioista ja askareista. Enää ei kalva mielessä ajatukset elämäntarkoituksesta, tai kysymys "tässäkö tämä kaikki nyt on". Pikemminkin hymy karehtii huulilla ja ajatus, että tässä tämä todellakin on :)

Ja mikäs on ollessa, kevät on parhaimmillaan, lumet alkaa olla sulaneet ja pian pääsee rapsuttelemaan pihaa. Edessä on toinen kokonainen kesä tässä talossa. Nuorimmainenkin on jo vuoden ja muutkin kiireet olosuhteiden pakosta helpottaneet, joten tänä kesänä on vihdoinkin aikaa laittaa pihaa kuntoon. Odotan innolla! Hauskaa on opetella taas niin paljon uutta, en ole koskaan ollut mikään multasormi. Äitini kyllä on, miksei se siirtynyt geeneissä minulle?

Löysin paikalliselta kirppikseltä aivan ihanan kirjasarjan kukkien ja kasvien hoidosta, sitä olen ahminut kaiket illat. Makuuhuoneemme muistuttaa tällä hetkellä subtrooppista sademetsää; kaikki taimet on pakko kasvattaa siellä. Kasvihuoneenrakennusprojektia olen koittanut markkinoida ukkokullalle, vielä ei ajatus ole saanut tayttä kannatusta, mutta hiljaa hyvä tulee, ehkäpä saamme sen jo ensi kevääksi ;)

Huomiseen!