Fifi valmistuu..

.. vuonna 2016

Eli tässä ote rauhallisesta ja rentouttavasta neulontahetkestäni;

2o, langankierto, "Pyry älä revi tapettia!", 1o, "Kalle ei saa töniä Pyryä", *mallikuvion lukemista paperista*, 1o, *3x Muumipeikko ja värit kirjan lukua*, "Pyry ei saa heittää Kallea kirjalla", *pipin puhallusta*, 1o (huutoa; pallo lensi arkun ja ikkunan väliin), 1o, *Pyry heittää minua pikkuautolla ("anna, anna, anna"), *pallo pois arkun ja ikkunan välistä*, muutamia silmukoita, *lankakerän kaivelu Pyryn takapuolen alta*, *mallikuvio paperin kaivelu Mimmin suusta*, *paperin suoristelua ja kuvion lukua*, *ärräpäitä ja silmukoiden purkua*, *muutamia silmukoita*, * Mahtavat koneet kirjan lukua x4*, *mallikuvion tavaamista*, *muutamia silmukoita*, *Pyryn ja Kallen toisistaan irrottaminen*, *sylittelyä ja pusuttelua Kallen ja Pyryn kanssa + poikien pitäminen sylissä yhdessä, mutta riittävän kaukana toisistaan*, *luovutus; kahvin keittoon*

Olen siis neulomassa elämäni ensimmäistä pitsineulehuivia, Fifiä. Kehuin jo eilen Satulle kuinka ihanan ja yllättävän helppoa pitsineulehuivin tekeminen on.. Silmukat tuntuu kyllä helpolta ja mallikuvion lukeminenkin, mutta ehkä voisin nimittää kyseistä touhua helpoksi sitten, kun en sekoa joka keskeytyksen jälkeen. No, olen saanut huivin jo ihan hyvälle alulle (vaikka ylläolevasta ei uskoisi), tuli sitten neulottua yöllä puoli kahteen asti, mikä ihana rauha ja hiljaisuus! Väsyneenä tosin meinaa keskittyminen herpaantua, plus kun koittaa töllöttää telkkaria samalla.

Annan huivin (jahka se joskus valmistuu) äidilleni kiitokseksi saumurin lainaamisesta. (JEEE! Saan saumurin lauantaina.) Lankana huivissa on keskiviikkona kirpparilta löytämäni ikivanha (kammotus) lanka (akryyli 85% mohair 15%). Väri on ruskea, ei ihan _huippu_ ruskea, sais olla vähän syvempi/tummempi sävy, mutta ekaksi huiviksi ihan passelia lankaa. Jouluksi olis tarkotus sit väkertää kid mohairista Fifi III tai muu kaunokainen äitykälle.

Ajattelin paljastaa kaikki kauheudet itsestäni, no en nyt sentään :D, mutta paljastan kaikki keskeneräiset väkerrykseni tänne julkisesti. Jospa se antaisi hillittömän häpeäntunteen kera potkua ja saisin keskeneräiset joskus valmistumaankin. Eli viikonlopun aikana ois tarkotus kuvien kera tämmöinen toteuttaa.

Lisäksi ajatelin inventoida lankavarastot (Novitaa, Novitaa, Novitaa, lähinnä seiskaveikkaa) ja EHKÄ tehdä jonkinmoisen langanostolakonkin toistaiseksi.

Miten ihmeessä muut lapselliset ihmiset saavat aikaan vaikka ja mitä ihanuuksia hetkessä? Ehkä he osaavat keskittyä olennaiseen (eivät poukkoile päättömänä työstä toiseen) ja varmaankin he ovat osanneet kasvattaa jälkikasvustaan mallikelpoisia kansalaisia ;)


Yllä vanha (kesä 2006) kuva neulontaharrastustani häiriköivästä kauhukaksikosta, jottei olisi taas ihan kuvaton postaus.. On ne nii söpöjäki, äidin kullat :)

Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Painonvartijoissa on tullut käytyä nyt parisen viikkoa, eiliseen mennessä pudotus -3,7 kg, JEEEEEE!! Hyvä minä! No, jatkossa täytyy koittaa vartioida yksikseen, kun aloitan opiskelut ensi maanantaina! Kouluun on matkaa yhteen suuntaan lähes 100 km, joten toinen moinen samalle päivälle ei jostain syystä kauheasti innosta.

Lapset menevät siis takaisin hoitoon, perhepäivähoitajalle Pyry ja Kalle ja iltikseen TOIVON MUKAAN Viltsu ja Erika. Iltiksen paikat tuntuu olevan täynnä.. Mutta miten ihmeessä tuommoiset pikkunatiaiset pärjäisi 12-17 keskenään :O

Olen kuitenkin aivan täpinöissäni tuosta koulusta. Tosin jännttää kamalasti, että saanko luokkatovereita koskaan kiinni, kun ovat ehtineet jo kuukauden puurtaa. No, opettajat meinas, että onnistuu, joten kai se sitten on niin ;)

Minusta tulee (huom. varma suhtautuminen) artesaani, vaatetusalan sellainen. Pidemmän aikaa olen ajatuksesta haaveillut ja sitä kehitellyt. Pitkään mietin myös sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin jos siltä tuntuu ;) Jotenkin kuitenkin tuntuu, että puoti ja sen kehittäminen on se mun juttu. Ja haaveissa olis kuitenkin pystyä enimmäksen työskentelemään kotoa käsin. Eli paaaaljon on suunnitelmia ja haaveita, ja niin pitää ollakin.

Rankkaa tulee olemaan, aamuisin pitää olla jo 6.30 menossa. Onneksi kaikkina päivinä koulu ei kestä neljään asti, ainakaan vielä. Niinä päivinä kun kestää, olen vasta 17.30 kotona, toki jos keli on huono kestää pitempään. Pitää koittaa viikonloppuisin tehdä mahdollisimman paljon; ruokia valmiiksi pakkaseen, vaatteet valmiiksi, leipoa leivät jne. Paitsi onhan meillä ihana uusi leipäkone, joka niin näppärästi tekee leivän yöllä aamuksi valmiiksi :) Ihana vekotin totta tosiaan, mutta meillä yksi koneen leipä katoaa kerralla suihin.

Jahas kriisiä pukkaa lapsilla, pitää kiitää.