Paljon on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Painonvartijoissa on tullut käytyä nyt parisen viikkoa, eiliseen mennessä pudotus -3,7 kg, JEEEEEE!! Hyvä minä! No, jatkossa täytyy koittaa vartioida yksikseen, kun aloitan opiskelut ensi maanantaina! Kouluun on matkaa yhteen suuntaan lähes 100 km, joten toinen moinen samalle päivälle ei jostain syystä kauheasti innosta.

Lapset menevät siis takaisin hoitoon, perhepäivähoitajalle Pyry ja Kalle ja iltikseen TOIVON MUKAAN Viltsu ja Erika. Iltiksen paikat tuntuu olevan täynnä.. Mutta miten ihmeessä tuommoiset pikkunatiaiset pärjäisi 12-17 keskenään :O

Olen kuitenkin aivan täpinöissäni tuosta koulusta. Tosin jännttää kamalasti, että saanko luokkatovereita koskaan kiinni, kun ovat ehtineet jo kuukauden puurtaa. No, opettajat meinas, että onnistuu, joten kai se sitten on niin ;)

Minusta tulee (huom. varma suhtautuminen) artesaani, vaatetusalan sellainen. Pidemmän aikaa olen ajatuksesta haaveillut ja sitä kehitellyt. Pitkään mietin myös sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin jos siltä tuntuu ;) Jotenkin kuitenkin tuntuu, että puoti ja sen kehittäminen on se mun juttu. Ja haaveissa olis kuitenkin pystyä enimmäksen työskentelemään kotoa käsin. Eli paaaaljon on suunnitelmia ja haaveita, ja niin pitää ollakin.

Rankkaa tulee olemaan, aamuisin pitää olla jo 6.30 menossa. Onneksi kaikkina päivinä koulu ei kestä neljään asti, ainakaan vielä. Niinä päivinä kun kestää, olen vasta 17.30 kotona, toki jos keli on huono kestää pitempään. Pitää koittaa viikonloppuisin tehdä mahdollisimman paljon; ruokia valmiiksi pakkaseen, vaatteet valmiiksi, leipoa leivät jne. Paitsi onhan meillä ihana uusi leipäkone, joka niin näppärästi tekee leivän yöllä aamuksi valmiiksi :) Ihana vekotin totta tosiaan, mutta meillä yksi koneen leipä katoaa kerralla suihin.

Jahas kriisiä pukkaa lapsilla, pitää kiitää.