Syntymäpäivä

Tänään täytän 29 vuotta. Hui! Vielä ei ole kolmenkympin kriisi nostanut päätään, ainakaan kovin pahasti. Paljon on mahtunut noihin vuosiin, ja paljon on toivottavasti vielä edessä. Muutamien viime vuosien aikana olen jo hivenen aikuistunutkin ;) No, jos verrataan minua vaikkapa 23-vuotiaana ja tänäpäivänä, on ero mielestäni aikas merkittävä.

Parasta on ollut omien vikojen ja puutteiden hyväksyminen, ja myös vahvuuksien tunnistaminen. En ole lähelläkään "täydellistä" (mitä sekin sitten on..?), mutta pystyn hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, olen armollisempi itselleni. Ja varmaankin olen armollisempi myös muille :) En enää valita niin herkästi "surkeaa elämääni" kuin ennen. Olen tyytyväinen elämääni. Totta kai on asioita, jotka voisivat olla paremmin, mutta en jää surkuttelemaan, vaan koitan toteuttaa haaveeni ja unelmani ja ponnistella eteenpäin. Muistaakseni noin vuosi sitten ajattelin, että olen onnellisempi kuin koskaan. Tuo tunne on edelleen voimissaan. Vaikka tähän kuluneeseen vuoteen on mahtunut yhtä jos toista ikävääkin, niin on niitä ilonaiheitakin riittänyt.

No, kolmen päivän vapaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan! Yllätys, yllätys ;) Podin käsikipua ensimmäiset kaksi päivää, ja kolmantena meninkin töihin, kun työkaveri oli sairastunut. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", ei siis päde minun tapauksessani.

Nyt sataa lunta, pyryttää ihan kunnolla. Puissa on kuitenkin lehdet jo hiirenkorvalla ja sinivuokot kukkii pihalla. Ehkäpä se kesä on kuitenkin tuolta jostain jo tulossa.

"Ollaksesi suuri ole kokonainen:
älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen
koska se loistaa korkealta."

(Fernando Pessoa, suom. Pentti Saaritsa)

Uotinen lausui kyseisen runon Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Runo jäi mieleeni, todella kaunis ja sopisi elämänohjeeksi ihan jokaiselle. En tänä vuonna tuota ohjelmaa seurannutkaan, sattumoisin tuon jakson kuitenkin katsoin :)

Kuvia ei siis vieläkään tulossa :/ Huominen ja ylihuominen taas vapaata, joten EHKÄPÄ sitten ;)

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Vimmat

Olen kolme päivää leiponut; tiistaina perunarieskaa, keskiviikkona munkkeja ja tänään donitseja. Eli turha toivo, että karistelisin kiloja näin kesän kynnyksellä, vaikka totisesti syytä olisi!

Perunrieskasta tulee hyvää jopa sähköuunissa. Koitin tehdä myös perinteistä "tornionjokilaaksolaista" rieskaa, mutta se ei oikein onnistunut; muistutti lähinnä näkkileipää koostumukseltaan. Valitettavasti ihanasta talostamme on kaikki tulisijat poistettu joskus 60-luvulla, joten leivinuunia meillä ei ole.

Anteeksi, nyt kyllä huijaan! Onhan meillä tulisija, nimittäin suihkussa on takka :D Erittäin käytännöllisessä paikassa, etenkin jos pyykkikriisi on valtautunut pyyhesektorille pesupäivänä (ei olisi muuten mitenkään kummallista tässä taloudessa!)

Metsästin tiistaina reikäkauhaa, täältä kotokylästä sekä naapuripitäjästä, turhin toivein. No, aivan hyvin tulin toimeen ilman sitäkin, tosin tänään poltin yhden (huom. vain yhden!) sormen öljyssä, voi sitä tuskaa. Jäin harmittelemaan lihanuijan perään (ei, en omista sitäkään), jonka bongasin naapuripitäjästä. Jäi ostamatta kun oli niin moderni ulkonäöltään. Santeri, kolmasluokkalaisemme, aikoi kyllä puukäsitöissä sellaisen minulle värkätä, mutta ei taida tähän vimmaan ehtiä ;) Vaikkakaan lihan nuijiminen ei tietenkään kauheasti liity leipomiseen, mutta tämän hetkinen vimma ulottuu kyllä kaikenlaiseen keittiöpuuhasteluun. Lukuunottamatta tietenkin keittiön siivousta ;) Mutta onnekseni rakas puolisoni sitä vastoin hoitaa kiitettävästi sitten sen puolen.

Pitsipuodin valikoimiin pitäisi siis saada lisättyä ihan peruskeittiövälineistöä. No, kun saisi alkuun lisättyä verkkoon kaikki tuotteet, jotka ovat laittamatta; asemankello ja paljon vanhaa tavaraa. "Kakkostyöni" on pitänyt viime aikoina aika kiireisenä ja voimat vähissä. Mutta kunhan tähän rutiiniin sopeutuu, riittää toivottavasti virtaa ja puhtia paljon muuhunkin. Ja parin päivän päästä on pidempi vapaa, joten voin keskittyä enemmälti taas "ykköstyöhöni", eli Pitsipuotiin.

Minulle siis iskee aina näitä "vimmoja". Eli suomeksi sanottuna teen jotain erittäin liioitellusti. Esim. nyt vaikka tämä leipominen; monta päivää putkeen tulee leivottua ihan hillittömiä määriä kaikkea vähemmän tarpeellista. Ville-Veikon 7-vuotissynttäreille innostuin käyttämään elintarvikevärejä, lähes kaikki tarjottavat oli värjätty vihreäksi, siniseksi, punaiseksi, violetiksi ja keltaiseksi. No oli ne kyllä hienojakin :) Ja mukulat tykkäsi, sehän se pääasia olikin. Viimeisimmällä äitiyslomalla shoppailin huutonetistä järkyttävät määrät kankaita, joilla en ole sitten tehnyt juuri mitään. No, laatukankaita ja kauniitakin vielä, joten inspiraatioita ja uusia vimmoja odotellessa :) Tai ideoita kyllä on pää pullollaan, vimma vain puuttuu.

Siivousvimma iskee surullisen harvoin. Kevät on varmaa aikaa sille vimmalle, nyt vain pukkasi tuo uusi työ juuri kun kevätsiivousvimma oli pahimmillaan, tai pikemminkin parhaimmillaan. Kaikki energia menee töissä huhkimiseen, joten kotikulta on taas tuttuun tapaan retuperällä. Olen nyt uhonnut, että jahka pitkä vapaa koittaa, tehdään meillä suursiivous. Plus sata ja yksi muuta hommaa ;) Ilpo jo pyöritteli päätään huimille suunnitelmilleni, ei kuulemma pitkä vapaani olekaan ihan NIIIN pitkä. Ok, se on kolme päivää :D Mutta siinä ajassahan ehtii vaikka ja mitä!

Olen oikeasti tyytyväinen, jos vapaalla pääsen paneutumaan puodin asioihin 110%, plus viettämään aikaa perheen kanssa.

Nyt alkaa silmät harittamaan jo pahasti, aamulla olen noussut jo 5.30 ja nyt ollaan jo yli puolenyön. Täytynee kaivautua vällyjen väliin.

Niillä kuuluisilla hurrrrjan pitkillä vapailla voisi muuten koittaa laittaa kuviakin blogiin, tai ainakin harjoitella sitä kuvien laittoa :)

Oi oi, niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa!

Tästä se lähtee

Olen jo pitkään ajatellut aloittaa bloggailun, en ole vain aikaisemmin saanut aikaiseksi. Olen pikkutytöstä saakka kirjoittanut päiväkirjaa, iän karttuessa kirjoittelu on kuitenkin jäänyt koko ajan vähemmälle. Koneella tulee vietettyä työnkin puolesta jo niin paljon aikaa, että ehkäpä ajatusten kirjaaminen blogiin onnistuu hivenen sutjakammin kuin vihkoseen. Blogiin saan myös kätevästi lisättyä ihania kuvia ja tunnelmia, vihkoon se ei taas ole niin yksinkertaista :)

Onni löytyy arjesta

Niin totta! Muistan, kun joskus tuntui, ettei mikään tunnu oikein miltään, koko ajan kalvoi sisällä tunne, että jotain pitää olla enemmän, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea. Missään ei tuntunut riittävän hyvältä olla, tuli muutettua asunnosta toiseen, paikkakunnalta toiselle. Mutta onneksi jotain tapahtui, ehkä kasvoin aikuiseksi, tai hieman aikuisemmaksi ;) Tuo karmea tunne katosi! Ehkä se katosi miehen myötä, tämän ihanan sekalaisen perheeni myötä. Tai ehkä se oli tämä talo, unelmieni täyttymys, OMA KOTI. Tänne juurrutin juureni.

Eihän elämä vieläkään ole silkkiä vain, mutta kuitenkin se onni löytyy jokapäiväisestä arjesta, tuikitavallisista asioista ja askareista. Enää ei kalva mielessä ajatukset elämäntarkoituksesta, tai kysymys "tässäkö tämä kaikki nyt on". Pikemminkin hymy karehtii huulilla ja ajatus, että tässä tämä todellakin on :)

Ja mikäs on ollessa, kevät on parhaimmillaan, lumet alkaa olla sulaneet ja pian pääsee rapsuttelemaan pihaa. Edessä on toinen kokonainen kesä tässä talossa. Nuorimmainenkin on jo vuoden ja muutkin kiireet olosuhteiden pakosta helpottaneet, joten tänä kesänä on vihdoinkin aikaa laittaa pihaa kuntoon. Odotan innolla! Hauskaa on opetella taas niin paljon uutta, en ole koskaan ollut mikään multasormi. Äitini kyllä on, miksei se siirtynyt geeneissä minulle?

Löysin paikalliselta kirppikseltä aivan ihanan kirjasarjan kukkien ja kasvien hoidosta, sitä olen ahminut kaiket illat. Makuuhuoneemme muistuttaa tällä hetkellä subtrooppista sademetsää; kaikki taimet on pakko kasvattaa siellä. Kasvihuoneenrakennusprojektia olen koittanut markkinoida ukkokullalle, vielä ei ajatus ole saanut tayttä kannatusta, mutta hiljaa hyvä tulee, ehkäpä saamme sen jo ensi kevääksi ;)

Huomiseen!