Olen jo pitkään ajatellut aloittaa bloggailun, en ole vain aikaisemmin saanut aikaiseksi. Olen pikkutytöstä saakka kirjoittanut päiväkirjaa, iän karttuessa kirjoittelu on kuitenkin jäänyt koko ajan vähemmälle. Koneella tulee vietettyä työnkin puolesta jo niin paljon aikaa, että ehkäpä ajatusten kirjaaminen blogiin onnistuu hivenen sutjakammin kuin vihkoseen. Blogiin saan myös kätevästi lisättyä ihania kuvia ja tunnelmia, vihkoon se ei taas ole niin yksinkertaista :)
Onni löytyy arjesta
Niin totta! Muistan, kun joskus tuntui, ettei mikään tunnu oikein miltään, koko ajan kalvoi sisällä tunne, että jotain pitää olla enemmän, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea. Missään ei tuntunut riittävän hyvältä olla, tuli muutettua asunnosta toiseen, paikkakunnalta toiselle. Mutta onneksi jotain tapahtui, ehkä kasvoin aikuiseksi, tai hieman aikuisemmaksi ;) Tuo karmea tunne katosi! Ehkä se katosi miehen myötä, tämän ihanan sekalaisen perheeni myötä. Tai ehkä se oli tämä talo, unelmieni täyttymys, OMA KOTI. Tänne juurrutin juureni.
Eihän elämä vieläkään ole silkkiä vain, mutta kuitenkin se onni löytyy jokapäiväisestä arjesta, tuikitavallisista asioista ja askareista. Enää ei kalva mielessä ajatukset elämäntarkoituksesta, tai kysymys "tässäkö tämä kaikki nyt on". Pikemminkin hymy karehtii huulilla ja ajatus, että tässä tämä todellakin on :)
Ja mikäs on ollessa, kevät on parhaimmillaan, lumet alkaa olla sulaneet ja pian pääsee rapsuttelemaan pihaa. Edessä on toinen kokonainen kesä tässä talossa. Nuorimmainenkin on jo vuoden ja muutkin kiireet olosuhteiden pakosta helpottaneet, joten tänä kesänä on vihdoinkin aikaa laittaa pihaa kuntoon. Odotan innolla! Hauskaa on opetella taas niin paljon uutta, en ole koskaan ollut mikään multasormi. Äitini kyllä on, miksei se siirtynyt geeneissä minulle?
Löysin paikalliselta kirppikseltä aivan ihanan kirjasarjan kukkien ja kasvien hoidosta, sitä olen ahminut kaiket illat. Makuuhuoneemme muistuttaa tällä hetkellä subtrooppista sademetsää; kaikki taimet on pakko kasvattaa siellä. Kasvihuoneenrakennusprojektia olen koittanut markkinoida ukkokullalle, vielä ei ajatus ole saanut tayttä kannatusta, mutta hiljaa hyvä tulee, ehkäpä saamme sen jo ensi kevääksi ;)
Huomiseen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti